Viikonlopun jälkiä

Ajelin lauantaina Keksin tähänastisen elämän parhaan jäljen. Ikää ehkä 40 min, pituus 300 askelta. Kaksi kulmaa, neljä esinettä. Ensimmäiselle esineelle aavistuksen löysää, mutta siitä eteenpäin todella hyvää työskentelyä. Herkkuja jäljellä silloin tällöin, esineeltä pallopalkka. Hienoa oli katsella, kun koira työskenteli juuri kuten kuuluu. Tuon jäljen jälkeen olin jossain määrin luottavainen siihen, että jälki lähtee vielä vaikeuksista huolimatta sujumaan.

Sunnuntaina ajoin uuden jäljen, ikää ehkä 10 min enemmän, pituus suurinpiirtein sama. Kolme kulmaa, neljä esinettä. Kulmatyöskentely oli katastrofaalisen huonoa ja armotonta pyörimistä, jäljellä viettikatkoja. Esineet ilmaisi sentään hyvin. Taas on oli sellainen, ettei pellolla oikein viihtyisi, vaikka juuri nyt siellä pitäisi aikaa käyttää.

Jäljellä tulen jatkossa harjoittelemaan kulmia ja mutkia selvästi nykyistä enemmän, koska ne tuntuvat aina romuttavan muuten hyvin menevän jäljen.