Viikon treenejä

Puruissa piilonkiertoa ärsykkein ja ukon paikkaa vaihdellen, päätin opettaa vielä teknisesti paremmaksi, ennen kuin aletaan prässäämään piilonkierrossa.

Toisena päivänä pelkkiä piiloja purutyynypalkalla, ihan ok menivät. Otteessa tai hallinnassa ei sanomista, joten harjoitellaan rauhassa tuo homma samalle tasolle. Jälkivartioinnit jo aika hyviä, kestää pitkiäkin haukkuja hyvällä temmolla.

Tänään kävin jäljellä kaatosateessa, tein mutkittelevan 250 askeleen jäljen heinäpellolle kovaan myötätuuleen. Neljä esinettä, mutkat lähes normaalikulmaa vastaavia, mutta melko tiheässä.

Veto kaulainta vasten oli hurjaa, mutta annoin vetää. Nyt tuntuu löytyneen taas halu jäljestää. Makupaloja siellä täällä, 90% jäljestä kuitenkin tyhjää. Pallopalkka esineeltä tuntui taas toimivan hyvin. Ilmaisut kaikki erinomaisia, ei tarvitse niitä jännittää.

Jäljen ajamisessa tuntuu taas olevan toivoa, saa nähdä miten seuraava menee. Pyöriminen ja pään nostelu on nyt toivottavasti tältä kaudelta takana päin.

Omaa maalimiestoimintaa varjostaa hauiksen ja olkapään kipu. Tänään jäi kuntosalilla liikkeitä tekemättä, kun ei käsi oikein liikkunut normaalisti. Torstaina seuraavan kerran puruja, eiköhän tuo parissa päivässä parane, kun malttaa muun treenin ottaa rauhallisesti.

Viikonlopun jälkiä

Ajelin lauantaina Keksin tähänastisen elämän parhaan jäljen. Ikää ehkä 40 min, pituus 300 askelta. Kaksi kulmaa, neljä esinettä. Ensimmäiselle esineelle aavistuksen löysää, mutta siitä eteenpäin todella hyvää työskentelyä. Herkkuja jäljellä silloin tällöin, esineeltä pallopalkka. Hienoa oli katsella, kun koira työskenteli juuri kuten kuuluu. Tuon jäljen jälkeen olin jossain määrin luottavainen siihen, että jälki lähtee vielä vaikeuksista huolimatta sujumaan.

Sunnuntaina ajoin uuden jäljen, ikää ehkä 10 min enemmän, pituus suurinpiirtein sama. Kolme kulmaa, neljä esinettä. Kulmatyöskentely oli katastrofaalisen huonoa ja armotonta pyörimistä, jäljellä viettikatkoja. Esineet ilmaisi sentään hyvin. Taas on oli sellainen, ettei pellolla oikein viihtyisi, vaikka juuri nyt siellä pitäisi aikaa käyttää.

Jäljellä tulen jatkossa harjoittelemaan kulmia ja mutkia selvästi nykyistä enemmän, koska ne tuntuvat aina romuttavan muuten hyvin menevän jäljen.

Jälkivideo

Videolla kauden 2011 kolmas jälki, jota edellisessä blogitekstissä jo vähän sivuttiin. Ikä 50 min, tuuli navakka myötä-/sivutuuli. Kolme esinettä, yksi kulma.

Armotonta pyörimistä aika-ajoin, mutta eiköhän se sieltä. Toistojen kautta.

Pääsiäisen jälkiä

Kolme jälkeä ajettu tähän mennessä, 200-300 askelta, iät 15-50 min. Ei niin toivotonta, kuin kuvittelin, mutta paljon tekemistä edessä.

Sen sijaan että hautaisin pikku puutarhalapion kera palloja palkaksi, palkkaankin nyt vain esineeltä. Koira ilmaisee esineen–>palkkaan pallolla. Itse jäljestäminen on siis koiralle nyt vain tapa etsiä esineet. Katsotaan miten toimii, mutta ihan järkevältä vaikuttaa tähän mennessä. Lisää viettiä, jota vasten voi taas vaatia tarkkuutta. Kulmatyöskentelyyn on keskityttävä seuraavilla jäljillä erityisesti, tällä hetkellä naurettavaa pyörimistä.

Tämän päivän jäljen viimeinen esineilmaisu oli täydellinen, joskin tuota edelsi pieni viettikatko (ilmeisesti esineen haju kiiri nenään, mutta kun ei näkynyt niin pakka levisi). Muutama askel jäljestystä ja koira tipahti esineen kohdalta maahan jäljen suuntaisesti, esine tassujen edessä. Rullaan jälkivideon nettiin, niin voi verrata tätä tilannetta loppukauteen ja toivottavasti katsella tyytyväisenä miten hyvin on edennyt. Toinen vaihtoehto on toki siirtyä mondioringiin ja jättää jälki sikseen, jos ei suju.

Tottelevaisuutta kävin tekemässä myös, siitä ei suurempaa raportoitavaa.

Mokkehässäkkä 2011

Viikonloppuna oli maalimiesopiskelijoiden epävirallinen kevätleiritys, johon osallistuttiin koko ryhmän voimin (Ellu ja Vesku järjestivät, valtavat kiitokset siitä). Keksi teki tuolla neljä kierrosta koeliikkeitä, eikä tekemisessä ollut moittimista. Kaikki setit +95 pistettä, arvosteli kuka arvosteli. Kovat kiinnimenot, irrotuksessa aavistuksen tahmeutta, mutta kuitenkin kohtuullisen nopeasti yhdellä käskyllä irtoaa. Ei ole mallia automaatti, vaan voin jättää nätin välin maalimiehen pysähtymisen ja irti-käskyn väliin, jona aikana koira testaa maalimiehen perusasentoa hieman heiluttelemalla.

Tässä vaiheessa kautta näyttää siltä, että c-osassa ei suurempia hiomisia tarvita (etenkin, kun pitäisi ensin käydä BH, IPO1 ja IPO2, ennen kuin päästään kilpailemaan). Jälki jännittää päivä päivältä enemmän, toivottavasti tulee tällä kaudella jotain järkeä touhuun.

Omasta pururyhmästä sain palautetta, eivät osaa ohjata koiria itsenäisesti. Tähän tullaan kiinnittämään huomiota jatkossa enemmän. Koirissa ei sinänsä ollut sanomista ja mitä treenejä itse katselin, niin koiriin olin jopa ihan tyytyväinen. Otteet ja hyökkäykset ainakin kaikilla ok, muut asiat sitten ominaisuuksien mukaan.

Tein itse muutamalle koiralle koko setin koeliikkeitä läpi ja sain hyviä huomioita muutamista asioista, jotka tekemisen tiimellyksessä unohtuivat parilla kierroksella – selkäkuljetuksessa pampun pää näkyi hartiani yli, parissa irrotuksen jälkeisessä perusasennossa pamppu oli jalasta irti. Uudelleenhyökkäyksen kuljetuksesta tuli aavistuksen ristiriitaista palautetta. Alkuun liian paljon koiran päälle kumartuneena, eräällä toisella kertaa jo liian pystyssä. Pari uudelleenhyökkäystä selkeästi ponnettomia, kun oli käsittelyssä koulutusvaiheessa oleva koira. Kopeista ei ilmeisesti ollut sanomista, niihin olin itsekin tyytyväinen. Pari koiraa tuli ihan reippaasti kiinni, loput normaalia perustasoa. Jukka-Pojan kiinnitulo tuntui aiheuttavan tottumattomille harmaita hiuksia, vaikka selkeästi hyppääkin – vauhtia vaan on hillittömästi ja jarrutusloikkaa on turha odotella.

Viikonloppu oli antoisa, sekä hyvä läpileikkaus maalimiesoppilaiden ja koirakoiden tasoon. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää.

 

Maneesitreeniä

Tänään lauantaivuoro perinteiseen tapaan maneesilla. Lisämausteena hevosen ruho, joka lisäsi treenin intensiteettiä aavistuksen kentän takalaidassa pötkötellen.

Keksille tein tänään vain tottiksen koekaavion läpi ilman estehyppyjä, puruja ei väenpaljouden vuoksi ennätetty ottaa.

Kaavio meni ihan ok, ei ääntelyä tai juurikaan epätarkkuuksia. Liikevirheitä nyt ei tietenkään. Pitkällä suoralla seuraamisessa aavistuksen pyrkii auki, mutta korjautunee treenillä ja ko. asiaan puuttumalla. Jäävät liikkeet nopeita, luoksetulot hyviä. Noudossa pyöräytti muutaman kerran kapulaa, kun suu oli täynnä hiekkaa. Eteenlähetyksestä palkka ilman maahanmenoa. Ei tarvitse edelleenkään tottista tai puruja hävetä missään seurassa, joten sitä suuremmalla syyllä toivon myös jäljestämisen lähtevän keväällä kivasti käyntiin.

Oman maalimiestoiminnan osalta päivä oli hyvä. Pari koppia sain videolle ja niitä tutkailemalla pääsee taas kehittämään toimintaa. Pitkän liikkeen kiinniottoja pitäisi nyt päästä tekemään kunnon sarja, niin pääsisi taas tuntumaan käsiksi.

Viikonloppua

Pakkasten takia ei juuri päästy treenaamaan. Kipeänäkin olin, joten maalimiestoiminnasta tuskin olisi mitään tullutkaan.

Keksillä ilmeisesti taas valeraskaus tekeillä, kun ei ruoka maistu. Sunnuntaina tehtiin purut Keksille ja Laurin Jackolle. Keksi oli ihan ok, mutta ei lähelläkään normaalia tasoa. Ote täysi ja haukku ok, mutta asennetta puuttui.

Katsotaan kuinka pitkään tämä mieliala nyt koiralla jatkuu – juoksuja edeltävä kiukku oli sen 1,5kk, mutta toivotaan että tästä päästään hieman sukkelammin ohi.

P.S. Ruutipussi F tänään 3 v, joten Keksillekin luvassa maksalaatikkokakku. Toivottavasti maistuu.

Tammi-helmikuun treenejä

Normaaliin tahtiin ollaan treenattu, eli kolmisen kertaa viikossa. Tottista kerta-kaksi viikkoon ja puruja pari krt/vko, nyt kun on taas ehtinyt.

Keksille otetaan nyt talvikauden puoliväliin pitkä jakso saalista ja hyppyjä, silloin tällöin hierotaan vähän selkäkuljetusta tai muuta teknisempää. Näissäkin voitto käytännössä heti iskusta. Saaliilta purun työstämistä ja rauhaa vastapainoksi käytännössä syksystä saakka jatkuneelle haukku-hallinta-haukku-keskeytetty puru-hallinta -rumballe. Maaliskuun puolesta välistä huhtikuun alkuun tehdään koeliikkeitä, huhtikuun alkupuolella rykäistään kolmosen liikkeet läpi ja katsellaan missä on hiomista. Loppuaika ennen kisakauden alkua käytetään tuosta nousseiden asioiden hiomiseen ja otetaan koekaaviota muutama toisto lisää.

Hyppyjä on harjoiteltu myös ahkerasti, niiden treenaaminen onkin puoleksi vuodeksi unohtunut lähes kokonaan. Toki kiinnituloja on otettu normaalisti, mutta itse hyppyyn ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Lumien hieman haihduttua pitää päästä ahkerasti tekemään jälkeä, jotta ei mene B- ja C-osioiden kanssa tehty työ hukkaan. Jo nyt ounastelen, että jäljen kanssa hakataan pariin otteeseen päätä seinään.

Oman maalimiestoiminnan kannalta olen päässyt tekemään hyvän määrän järkeviä harjoituksia. Koeliikkeitäkin olen päässyt hiomaan kohtuullisesti ja uskoisin kehitystäkin tapahtuneen. Suuremmankin koiran kuljettaminen etenkin kyynärpään suuntaan alkaa nyt tuntua luonnollisemmalta ja helpommalta, kun tekniikka on paremmin kasassa. Myös uudelleenhyökkäys alkaa olla lähempänä koeohjesäännön vaatimuksia, toki tässä joutuu koulutuksellisista syistä joskus joustamaan.

Ruuhimäessä puruja

Pitkästä aikaa pureteltiin Ellun ja Veskun kanssa keskenään. Ekalle kierrokselle normaalisti haukkua ja hallintaa. Viettiä ainakin tuntui riittävän, ote oli rauhallinen ja täysi. Purussa oli myös painetta aika kivasti.

Toisella kierroksella tehtiin huumorimielessä vähän ringiä, niin pääsi Keksi purkamaan ylimääräistä energiaa pukuun. Kovaa puree pukuakin, oli purupaikka käsi, jalka tai maha.

Kaiken kaikkiaan perus tekemistä, ei tuossa C-osassa nyt suurempia ongelmia ole ollut pitkään aikaan. Pikku säätöjä sinne tänne ja vähän pitkästä matkasta hyppytreeniä, niin säilyy ehjänä. Eiköhän taas maaliskuussa tempaista koekaavio läpi ja siitä havainnoidaan mihin yksittäisiin asioihin keskittymällä saadaan paras tuotos/panos-suhde pisteitä ajatellen.

Tänään käyn taas vähän tottista pehertämässä, sitäkin pitkästä aikaa. Juoksu alkoi toissapäivänä, joten siinä viimeisen kk ajan nousseelle kiukulle.

Maneesilla pitkästä aikaa

Keksi ei edelleenkään autonpuutteesta johtuen päässyt treenailemaan, mutta olihan siellä muutenkin huidottavaa. Kolmen tunnin vuorolla 17 ihmistä ja 12-14 koiraa, kaikille pari kierrosta treeniä. Hauskaa hommaa oli. Lisättäköön pöytäkirjaan vielä, että Rottweilerin treenaaminen menee voimaharjoituksesta melko hienosti.

Hauska setti kaiken kaikkiaan, vaikka Keksiä ei päässytkään treenaamaan. Omalle maalimiestyöskentelylle tekee todella hyvää saada välillä täysin vieraita ja erilaisia koiria treeniin, niin saa kehitettyä tekniikkaa paremmaksi esimerkiksi kuljetusten osalta.