Ruuhimäessä

Ties kuinka monetta kertaa tällä viikolla treenaamassa.

Kaikille koirille puruja, jopa harmaantuva Siili aka Silakka kaivettiin naftaliinista ja saatiin sonnustautumaan suojelutamineisiin. Mörölle tehtiin vietinvaihtotreeniä ja haukkua piilolla, ennätettiinpä pari pakoakin jysäyttää. Ensimmäisessä paossa pääsi pannahinen kaatamaan, kun Vesku ystävällisesti asetti koiran noin sata metriä minusta luoteeseen pakoa odottamaan. Toisesta paosta sain jo koiran nätimmin kopiksi ja tein pitkän kuljetuksen paon suuntaan. Kaatumisesta asianmukaiset kuittailut ja kohti uusia haasteita. Seuraavana oli vuorossa Jukka-Pojan ensimmäinen treenipätkä, jossa hallinnan lisäksi tehtiin J-P:n suojelu-uran ihka ensimmäinen pako.

Kuten tarkempi psykologinen silmä jo saattoi havaita, näppäimistöä paukuttavilla sormillani on ilmiselvä motiivi ikäänkuin vaivihkaa kertoilla myös muun porukan treenaamisesta. Te tarkkavainuiset lukijat* toki odotatte nyt tarinan varsinaista pihviä ynnä kliimaksia. No. Kävi kuin kävikin niin, että V. Sepposen tepastellessa Usain Boltin itsevarmuudella pakopaikalle hautoi J. Poika jo kolttosta mielessään. Jukka-Kukka oli maahankäydessään kaikessa hiljaisuudessa tehnyt päätöksen tapahtumain tulevasta kulusta – käänteestä, joka oli takaava mojovat naurut ja kasvojen pelastamisen mahdollisuuden edelliselle langenneelle maalimiehelle.

Vesku ponkaisi gasellin ketteryydellä liikenteeseen ja Jukka-Poika vastasi terävällä spurtilla, saavuttaen hyppyetäisyyden alta aikayksikön. Napakka hyppy hieman etuviistosta kohti hihaa ja muulla vartalolla taktinen tukijalan blokkaus. Tämän tapahtumaketjun välittömänä seurauksena Team Paha Silakan suurempi maalimies löysi itsensä hangesta pötköltään, Jukka-Pojan säestäessä hihalla säännöllisiä iskuja jaellen.

Toisellakin kierroksella Jukka-Poika osoitti jälleen lahjakkuutensa ja poikkeuksellisen suuntautuneisuutensa itämaisiin taistelulajeihin. Tällä kertaa kohteena oli ikävästi oma jalkovälini, joka ei (tälläkään) kertaa sattunut olemaan alasuojan hunnuttama, vaan ns. au naturelle. Ilmeisesti hankalasta purunannosta kimpaantuneena Jukka ei nähnyt muita keinoja tilanteen asianmukaiseen kostamiseen, vaan turvautui halpamaiseen – mutta kieltämättä toimivaan – iskuun vyön alle.

Kahvipöydässä naureskelimmekin, että Jukka-Pojan tittelilistassa tulee “IPO 3, mestari sitäjatätä” -lisäksi lukemaan todennäköisesti myös “Karate: musta vyö, 6 dan.”

Hieman vakavammin ottaen on kyllä jälleen todettava, että kyllä tuohon koiraan verrattuna kuka tahansa lähtee tuleviin kilpailuihin altavastaajan asemasta. Nartun omistajana lobbaan vahvasti jonkinlaisen sukupuolikertoimen käyttöönoton puolesta..

*oman treeniporukan lisäksi ilmeisesti jotain S/M-harrastajia, sillä blogiin on löydetty mm. hakusanalla “piiskaa” – voitte vain kuvitella näiden toiveikkaiden sielujen pettymyksen heidän saapuessaankin koirankoulutusblogiin

Puruja ja tottista

Viikko on ollut treenintäyteinen (liekö tullut viisi kipaletta tähän mennessä?). Puruja ja tottista on työstetty rotan lailla. Puruissa on tehty aggren eteen monenlaista operaatiota milloin minkäkinlaisella menestyksellä. Kohtuullisen kova koira tuntuu olevan. Kovin pienestä tai isommastakaan ärsykkeestä ei väistele, vaikka olisi oudossa, kuormittavassa ympäristössä yksin.

Viettiteoreettista pohdintaa väliin: Mitä koira saalistaa ollessaan tolppaan kytkettynä, maalimiehen tullessa uhkaavasti pamppu ojossa kohti? Saalisärsyke, eli “äkillinen, koirasta pois päin suuntautuva liike” ainakin loistaa poissaolollaan.

Hämmentävää.

Muusta treenaamisesta ei juuri ole jälkipolville kertomista, perustreeniä ollaan tahkottu. Istumisiin nopeutta, paikallaoloa häiriön alaisena, luoksetulon loppuasentoa ym.

Superlauantai

Lauantain treeneistä oli niin kovat odotukset, että ajelin Imatralta varta vasten kotiin päivää aiemmin, kuin olin suunnitellut. Kävin viemässä hihan Doggien hallille nuoren McBurgerin pureskeltavaksi ja jäin seurailemaan siellä meneillään olleita treenejä. Paikalla myös herrat Leskelä ja Vänni. Oli hauskaa nähdä saman pentueen koirat melkolailla ensimmäisissä hihapuruissa. Kyseessä olevat koirat siis TÄSTÄ pentueesta. Kiihkeitä ja temperamenttisia koiria molemmat, melko napakat kiinnimenot. Toiminta hiha suussa oli Leskelän koiralla kokemattomuudesta johtuen hieman hakusessa ja koira nakersi hihaa minkä kerkesi. “Ihan hyvä huumekoira”, oli Leskelän oma kommentti. Vännin koira oli purussa täydellä, tasaisella otteella eikä hirveitä elänyt, vaikka laittoi töihinkin.

Halliekskursion jälkeen suuntasin maneesivuorollemme Vihtavuoreen, johon oman porukkamme lisäksi tulivat myös Korrit. Teimme treenejä oman porukan koirille ja seurasimme pari Juhan ja Suskin treeniä. Minun tai Veskun toimiessa maalimiehenä Juha tiputteli vinkkejä mestari Yodan eleettömyydellä. Oma ropeltaminen alkoi tässä seurassa tuntua jopa surkuhupaisalta, kun treenin lomassa heitetään (täydestä syystä, toim. huom.) kysymyksiä kuten: “Miksi otteen pumppaaminen ei aiheuttanut maalimiehessä toimenpiteitä?” tai “Miksi koira palkattiin vajaasta otteesta?”. Mieli tekisi aloittaa “Mutku, sitku ja oli siellä muitakin”-tyyppinen vuolas selittely juuri tämän treenin/koiran/sään erityisistä vaikutuksista vietti- ja oppimisteoriaan, mutta selittelyn typeryyden tajuaa itsekin ennen kuin ennättää suutaan avata.

Keksin ja Mörön purujen eteenpäin viemiseen saatiin toimivia, konkreettisia ohjeita joita päästään tulevalla viikolla soveltamaan. Ei mitään mullistavaa, mutta ilmeisen olennaista etenkin, jos tavoitteena on sadan pisteen purut kolmosluokassa. Maalimiestoiminnasta täytyy vielä sen verran sanoa, että tehdessäni Mörön treeniä Juha kehotti tekemään koiralle pidemmän saaliin. Sekä V. Sepponen että J. Heino avasivat suunsa yhteen ääneen alkaen selostaa kuinka helposti Mörkö turhautuu ja miten huonosti se kestää pidempää saalisärsykettä. Kokeilun jälkeen suljimme suumme ja tuijottelimme hetken maneesin hiekka-huopa -seosta toivoen edes hevosenpaskakikkaretta, johon katseemme kohdistaa. Mörkö piti luukkunsa täysin kiinni ennennäkemättömän pitkän (silti toki melko lyhyen) saalisärsykkeen ajan ja mätkähti reippaasti puruun, kun paikka oli.

Juha teki pienen purutreenin Jukka-Pojalle ja ilmeisesti piti koirasta. Oli maalimies oma tai vieras, kuormaa paljon tai vähän, sää aurinkoinen tai puolipilvinen, Mars menossa linjaan Jupiterin kanssa tai banaanit kaupasta loppu, Jukka-Pojan ote ei elä. Tulee kiinni, ottaa täyden suun otteen ja pitää sen.

Erinomaisia vinkkejä saatiin etenkin Veskun ja minun maalimiestoimintaa ajatellen ja jälleen paljon uutta sisältöä siihen kuuluisaan Ideakirjaan.. Viimeisenä treenattiin vielä Salmis-Hennan Zorro toiseen kertaan ja ensimmäistä kertaa suojeluharrastuksensa historiassa Henna OHJASI koiraa. Zorrossa hallinnan napakoituminen aiheutti muutaman, suojelutyöskentelyn kannalta melko positiivisen muutoksen:

1. Hyökkäys parani

2. Ote hyökätessä aina täysi

3. Kuormittuminen väheni

4. Puru koveni

Kiitokset vielä vieraileville tähdille vinkeistä.

Ruuhimäessä ja viihdekeskuksella

Eilen viihdekeskuksella Keksille pienet pätkät tottista. Liikkeestä istumista ja seisomista, sekä pitempi pätkä seuraamista. Toimi ok. Viime perjantaina tehdyssä tottistreenissä muistuttelin taas täyskäännöksen vajaaksi jättämisestä ja hiulasin sitä enemmän. Nyt näyttää toimivan. Samalla Hennan koiralle onnistuneet purutreenit. Alkaa Zorroltakin aggre hieman aueta, itsevarmuutta kun vielä saisi ripauksen lisää.

Tänään Ruuhimäessä otettiin ensimmäinen pätkä piilonkiertoa ja vartiointia, toinen keskityttiin pitkähköihin kuljetuksiin. Kaikki osa-alueet menivät hyvin. Kuljetettaessa menee kuormankin alla häntä ylös kaareutuneena, ainut ongelma on aika-ajoin ilmenevä pieni pumppaaminen. Taustalla on useimmiten aivan aavistuksen vajaa ote (ei näytä vajaalta, mutta koiran mielestä vajaa), jonka haluaa korjata täydeksi.

Kehitystä tapahtuu jatkuvasti, joten koesuunnitelmista voitaneen hyvin pitää kiinni. Mitään 85 pisteen puruja en lähde tekemään, joten mielummin odotellaan kuitenkin että koira on valmis, kuin kokeillaan onnea keskeneräisen kanssa.

Pakkanen paukkuu

Ilmastonmuutoksen välittömänä seurauksena talvitreeneistä ei meinaa tulla mitään, kun ei kerran lämmintä hallia ole saatavilla. Tämänkin päivän osalta on treenitoiveet haudattava, sillä mittari näyttää -25 astetta. Pitkiä lenkkejäkään ei huvita tehdä, vetohiihto- tai -juoksuhommista puhumattakaan.

Kyllä suomalainen koirauhrheilija antaa melko reilusti tasoitusta keskieurooppalaisille kilpakumppaneilleen ihan jo ilmastollisista syistä.

Purut Ruuhimäessä, tottista Jaikolla

Molemmat koirat mukana lähdin ajelemaan kohti Ruuhimäkeä ja Veskun uniaikaa lisätäkseni otin pitstopin Jaikon hiekkakentällä. Molemmille koirille koekaaviot suurinpiirtein läpi (hyppy- ja estenoutoja lukuunottamatta). Toimivat erittäin hyvin – Keksi hieman kuumui, mutta ei vielä äännellyt. Teki liikkeet erittäin ripeästi ja täsmällisesti eikä edes painanut seuratessa. Nessi äänteli tavalliseen tapaansa, mutta suoritti liikkeet jopa poikkeuksellisen hyvin ja nopeasti.

Puruissa ohjelmassa parin piilon kiertelyä, haukkua piilolla ja pitkähköjä kuljetuksia molempiin suuntiin. Kuljetustreeneissä kiinnimeno otettiin hallinnasta.

Irrotukset hieman tahmeita, kiinnimenot kovia, otetyöskentely ensimmäisissä puruissa hieman pumppaavaa, mutta lopuksi jo erittäin hyvää. Piilonkierrot nopeita, haukku intensiivistä mutta melko kimakkaa. Puolustusärsykkeeseen reagoi suhteellisen voimakkaasti. Perushyvä treeni.

Puruja ja tottista

Edellisen päivityksen jälkeen on ehditty käydä parit treenit Ruuhimäessä ja yhdet maneesilla.

Ruuhimäen treeneissä on työstetty pääasiassa haukkua – edelleen. Alkuihin aktiivisuutta joko piiskanpaukuttelusta tai hallintapätkästä, koiran saapuessa piilolle maalimies on pysynyt passiivisena. Pitemmissä haukuissa koiraa on vedetty hetkeksi pannasta taaemmas, jonka aikana maalimies on paukutellut piiskaa ja hieman huudellut. Tämän jälkeen palkka muutamasta kiihkeästä haukusta. Estettä on edelleen pidetty edessä, toivoen oikean etäisyyden näin tulevan opittua kuin itsestään. Palkka tyynyllä taakseheittämällä.

Kuljetuksia ja kiinnimenoja on treenailtu myös, reilulla kuormalla ja kokonaan ilman. Kuljetettaessa kyynärpään suuntaan ja koiraa kohti taistelee häntä ylhäällä eikä koe oloaan epämukavaksi. Paon jälkeisessä, koirasta pois päin suuntautuvassa kuljetuksessa vääntää taakse ja alas, mutta on hieman passiivisempi kuin olisi toivottavaa. Kaikissa tilanteissa otteet täysiä ja jo melko vakaita – satunnaisia pumppailuja esiintyy silloin tällöin. Syyksi paljastuu usein aivan aavistuksen vajaa ote. Kuorman alla purutyöskentely on tasaisempaa ja muutenkin parempaa.

Piilonkierrot sujuvat kahdella piilolla jo hyvin. Liike on valmistunut huomattavasti nopeammin, kuin alunperin ajattelin – piilonkierto oli henk koht tämän talven suurimpia stressin aiheita koiraurheilun saralla.

Tottistreeneissä ollaan treenailtu kaikkia liikkeitä melko tasapuolisesti hyppyjä lukuunottamatta. Noudot sujuvat kohtuullisesti, loppuvaiheen nopeutta täytyy vielä kohentaa. Täyskäännös alkaa olla hieman löysä ja liikkeestä istumaan koira voisi mennä paljon nopeammin. Ote noutokapulasta on nyt hyvä ja rauhallinen. Tänään pienet pätkät tottista, jos kerrankin muistaisi mitä piti treenata.

Päivitys- ja treenitauko

Paukkuvien pakkasten vuoksi ennätti tauko venyä melkein kahteen viikkoon. Tottista tehtiin muutamaan otteeseen, mutta puruissa ei päästy käymään.

Eilen ja tänään treenattiin Ruuhimäessä, pääasiassa haukkuja piilolla. Este pysyy vielä piilon edessä, jotta etäisyys saadaan oikeaksi ilman sen suurempaa pakottelua. Otekäyttäytyminen on oikein hyvää, täysi ote on ja pysyy vaikka vähän tulisi kuormaakin. Aggren puolelta alkaa muutenkin vastata ärsykkeisiin jo aidommin. Tein treenien lomassa myös muutaman hyvän mittaisen hallintapätkän ja huomasin ilokseni hallinnan olevan palaamassa takaisin vanhaan hyvään malliin. Irrotuksiakin ennätettiin parit ottaa. Ensimmäinen hieman tahmea, toisella jo aika reipas.

Tottistreeni meni kohtuullisen hyvin. Seuraamista, jääviä liikkeitä ja luoksetuloa treenailtiin. Seuraamisen pysähdykset täytyy saada taas nopeammiksi – tässä treenaamattomuus (tai lähinnä se, etten ole palkannut nopeasta istumisesta) näkyy selvästi.

Maneesitreenit

Normaalit lauantaitreenit koko porukalla. Kaikkien koirien harjoitukset onnistuivat oikein hyvin.

Keksin kanssa treenailtiin piilonkiertoja alkuun, nopeus alkaa löytyä. Piilolla haukkuja työstettiin tokoesteen edessä. Toistoja tehtiin varmaankin noin 5, parilla viimeisellä Vesku paukutteli piiskaa ja hieman huuteli, mutta passivoitui koiran tullessa haukkumaan. Aktiivisuudesta palkka heittämällä tyyny koiran ohi taakse.

Hallintaa tehtiin melko reiluilla ärsykkeillä, alkuvaikeuksien jälkeen koira tasaantui kohtuullisesti. Piiskan paukutteluun ei reagoi kovinkaan voimakkaasti, mutta maalimiehen huudon ottaa melko helposti kiinnimenolupana. Melko nopeasti kuitenkin hoksasi, että huudollakaan ei saa liikenteeseen lähteä. Painetta täytyy nyt saada hallinnasta pois, tavoitteena täysin samanlainen ilme kuin normaalitottista tehdessä.

Hennan koiralle Zorrolle tein pitkästä aikaa purutreenit ja olin positiivisesti yllättynyt koiran kehittymisestä. Zorro alkaa nyt vastata ärsykkeisiin rohkeammin ja vaihtaa viettiä oikein hyvin.

Veskun kanssa höpistiin Jukka-Pojasta ja todettiin, että Möröllä ja Keksillä kilpaileminen Jukkaa vastaan on hieman kuin osallistuisi jokamiesluokan autolla rallin MM-sarjaan.. Ei siellä, että esimerkiksi Keksissä olisi mitään vikaa, päin vastoin. Jukka-Poika on kuitenkin paljon parempi. Otteet aina täysiä, asennetta älyttömästi, hermo pitää, haukku jo nyt melko uskottavan kuuloista ja kiinnimenot erittäin kovia. Hieno peli.

Puruja ja tottista

Ohjelmassa samaa kuin eilenkin, Nessin osuuksia lukuunottamatta.

Keksin tottis oli ok, kommentaattorin mukaan sivulletuloista osa sisäänpäin vinoja. Vinoutta kuitenkin omasta mielestäni niin minimaalisesti, että en anna häiritä. Liikkeestä seisomaanjäämistä, liikkeestä pysähtymisiä ja luoksetulon loppuasentoa treenailtiin pääosin. Setin loppuun muutama piilonkierto, jotka todella väsyneitä ja laiskoja. No, teknisen opettamisen vaihe.. Eiköhän se siitä sukkeloidu.

Puruissa haukkuja piilolla, muutama pako ja saaliin ja hyökkäysten vahvistelua kumeilla. Paoista on tähän väliin sanottava, että viettiä olisi voinut olla enemmänkin. Kovaahan se kiinni menee, mutta pitkän jahkailutauon jälkeen kiinnimennessä normaalin, voimakkaan työskentelyn esittäminen tuntuu olevan vaikeampaa. Sinänsä näyttää hyvältä, mutta se viimeinen asenteen ripaus puuttuu, joka erottaa vaikutuksen tekevät koirat heikommista. Kokeessa pakoonkin on toki hyvin paukkua ladattuna, kun haukusta on ensin painettu hallintaan ja sitä viettiä hetki padottu. Eiköhän se siitä.